Lueskelen Haavikkoa, se tyynnyttää mieltä. Eteen tuli kohta maaliskuulta 1996 jossa kritisoidaan Suomen politiikkaa, erityisesti velan ottoa. Teksti kuitenkin toimii vieläkin, monessa kehyksissä.
"Maa ei ole henkisesti terve, vaikka se leikkii, muistamatta. On jo alettava toivoa sitä, että maan voimavarat ehtyvät nopeasti ennen kuin koko tulevaisuus on diskontattu, hetken huvituksien maksamiseksi. On odotettava tosiasioiden tyrannian paluuta. Sitä että leikit on leikitty ja on toden aika. Se on sitten ankara aika. Ja monet muistelevat, miten he tekivät kaikkensa, jotta suureen pulaan ja ahdistukseen olisi päästy. Ja katso, se onnistui."
Paavo Haavikko, Kahden vuoden päiväkirja (s. 102). Art House, 2001.
"Maa ei ole henkisesti terve, vaikka se leikkii, muistamatta. On jo alettava toivoa sitä, että maan voimavarat ehtyvät nopeasti ennen kuin koko tulevaisuus on diskontattu, hetken huvituksien maksamiseksi. On odotettava tosiasioiden tyrannian paluuta. Sitä että leikit on leikitty ja on toden aika. Se on sitten ankara aika. Ja monet muistelevat, miten he tekivät kaikkensa, jotta suureen pulaan ja ahdistukseen olisi päästy. Ja katso, se onnistui."
Paavo Haavikko, Kahden vuoden päiväkirja (s. 102). Art House, 2001.
